lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystävänpäivämme

Aamu alkoi seiskan jälkeen pikku miehen yskimiseen. Pläääh. Meillä on sitten kaikilla flunssa, joka vaan pahenee perheemme miesväellä. Itse alan olla taudissa jo voiton puolella.
Siitä se päivä sitten lähti. Siivosimme, leivoimme, haimme kaupasta leipää, teimme täytettyjä kolmioleipiä, koristelimme juustokakun ja laitoimme parhaan kupit pöytään. Siinä sivussa pikku miehemme keksi, että hän voi kiivetä televisiomme taakse seisomaan. Ihan mahotonta meininkiä. Toivottavasti kummatkin pysyvät jatkossakin tason päällä, eikä satu mitään.
Ennen vieraiden saapumista ystäväni piipahti ovemme raossa tuomassa kimpun valkoisia tulppaaneja. Aivan ihana yllätys. Ilman ystäviä olisi kyllä todella yksinäistä.


Kun sain kukat maljakkoon, tulikin jo puhelu "minne voimme parkkeerata auton?"
Paikan löydyttyä saapui meille tätini tyttärensä kanssa, kummi-tätini ja mummoni eli pikku miehemme isomummo. Erityisen mukavaa oli saada mummo keski-suomesta asti meille. Hän on viimeksi vieraillut luonani 2000-luvun alkupuolella, kun vielä asuin opiskelija yksiössäni. Oli siis oikein mukava iltapäivä sukulaisten kanssa. :o)

Vieraiden lähdettyä piipahdimme nopsaan puistossa haukkaamassa raitista happea. Loppu illan pojat makasivat sohvalla ja kumpikin kuumeessa. :o(

Isomummon matkaan lähti pehmoinen paketti. Hän täyttää tiistaina 79 vuotta ja on elämänsä aika neulonut minulle monet kymmenet sukat. Nyt oli minun vuoroni tehdä lämmin ja pehmoinen paketti hänelle. Paketin sisältö valmistui 2 päivässä ja viimeiset pistot tein viime yönä puolen kahdentoista aikaan. Aika täpärälle meni valmistuminen, mutta onneksi kerkesin.
Tossut taasen. Minkäs teet, kun ohje on niin loistava! :o)


Ohje: Tossut
Lanka: v.punainen 7 veikka ja koristeluun jotain valkoista
Puikot: 4 mm
Nappi: omasta kokoelmasta
Kenelle: Isomummolle

Tämän vuotinen ystävänpäiväkortti näytti tältä.


Ohje: oma idea
Tarvikkeet: Namit Prismasta, pahvi ja tussi Tiimarista ja nauha Ikeasta
Kenelle: Ystäville

Nyt on riennettävä lankojen luokse. Pakko saada uusi työ aluilleen, kun mikään ei ole keskeneräisenä korin reunalla roikkumassa.
Iloista ystävänpäivän iltaa! :o)

1 kommentti:

Annika kirjoitti...

Kysyit tuosta pörrölanka-angstista. Joo minäkin koin muutamia tuskaisia hetkiä sen kanssa. Minulla ainakin jäi se karvaisuus aika tasaisesti molemmille puolille työtä. Aikani tuskailtuani päätin hyväksyä sen, että sitä karvaisuutta ei saa mitenkään vain toiselle puolelle. Lopussa koitin vielä nyppiä sukkapuikon päällä niitä lankoja oikealle puolelle, mutta kyllä siitä tulee ihan kivasti pörröinen niinkin, että karvaa on molemmin puolin. Hmm. toivottavasti ymmärsit;)