Olen aikamoinen pilkunviilaaja. Pussukoiden saumat pitää olla just eikä melkein ja muutenkin olen kova järjestyksen pitäjä. Kun katsoo isäni puupinoja, ei tarvitse miettiä, mistä olen mahtanut tämän ominaisuuden periä. Puut ovat järjestyksessä ja niitä on paljon.
Mieheni farkuista valmistui iso pussiperhe. Farkusta on tullut "mun juttu". Maalla ollessani löysin parit omat vanhat farkkuni, vuosimallia 1998 eli kamalia. Nämä ovat jo joutuneet saksikäsittelyyn ja uusia pusseja on suunnitteilla. Oma suosikkini ovat takatasku pussukat.
1 kommentti:
Hienot ovat puupinot ja hienot ovat pussukat. Farkut pääsevät uusiokäyttöön. Sydänpussukka erittäin hieno :).
Lähetä kommentti