Sadetta piisaa edelleen...

Täällä ollaan taas lähtökuopissa. Kun Pekka Pouta lupaa televisioonissa poutaa, niin tämä perhe hyppää autoon kellukkeet päällä ja mökillä polskahtaa suoraan, hyrrrr...niin kylmään, järveen. Mökki elämää ei voita mikään. Päiväkahvit kuistilla, illalla saunomista, paljon makkaraa ja muita herkkuja jne. Mökillä ei tunneta sellaista sanaa kuin kalori. :o)

Hieman ikävimpiin aiheisiin. Päätä on hakattu viime aikoina monen monta kertaa seinään.
Ensimmäinen tapaus viime viikolta. Tällä perheellä on lastenhuoneen sisustaminen täydessä vauhdissa. Noh, sain loistoidean perjantai aamuna. Lähdetäänkö Ikeaan? Mies siihen, että mikäs siinä. Olimme ajaneet kotoa poispäin 200 m, kun mies huomauttaa ohimennen, että hänellä ei ole rahapussia mukana. Minä reteesti huudahdin takapenkiltä, että "Mamma betalar, ei kun nasta lautaan". Kun olemme ajaneet about 70 kilsaa ja parkkeeraamme Ikean pihaan. Alan tyhjäämään kassistani pikku miehen leluja poies. Silloin sydän pysähtyy ja alan epätoivoisena hakemaan katsekontaktia lompakkoni kanssa. Alkamiseksi jää, sillä tajuan lompakkoni jääneen kotiin miehen lompakon kanssa. Ei auta kuin pakata pikku mies autoon takaisin ja ajaa samaa reittiä suoraan kotiin ruoanlaittoon.
Mikäs siinä, näillä bensan hinnoilla on todella mukava tehdä tällaisia "perhepäiväajeluita"... Suosittelen... ;o)

Eikä tässä kaikki. Sain juhannuksen paluuliikenteen ruuhkissa toisen pyyhe pitsin valmiiksi. Eilen otin pitsit pussista ja huomasin jotain outoa. Kuinka samalla langalla ja samalla puikolla tehty pitsi voi jäädä eritöissä noin erimittaiseksi? Tää työ lennähti suoraan pussiin odottamaan parempia päiviään. Elän toivossa, että kostuttaminen ja venytys auttaa, jos ei niin mini kokko takapihallamme tiedossa naapureiden iloksi.


Eikä tässäkään vielä kaikki.
Kaivoin esiin ikivanhan työn. Olen aloittanut tämän joskus alkuvuodesta. Sain inspiksen valmistaa tämän mini neuletakin valmiiksi.
Ei ota onnistuakseen. Hihoista tuli erimittaiset huolimattomat ohjeen luvun vuoksi eli purettiin. Neuletakkia kasatessa totesin taas kerran, etten oikeasti osaa kasata mitään kauniisti. Saumasta tulee niin ruma, että oikein hirvittää. Lisäksi etupuolella oleva joustinneule näyttää hirveälle. Jotenkin se kirraa, vaikka ohjeen mukaan silmukat nostettu reunasta. Kohta iskee neulemasennus. Taidan siirtyä sukkakutojaksi ja jättää haasteellisemmat hommat lahjakkaammille henkilöille. Illan aikana yritän keritä liittämään vielä hihat, prässäämään ja laittamaan napit. Katsotaan sitten, mikä on luomuksen todellinen arvosana. Kovin isosta luvusta en lähtisi vetoa lyömään.

Neljänneksi tää suomen kesä on niin masentava. Vettä on tullut niiiiiin paljon. Parhaillaan näillä kulmilla on paukuttanut ukkonen neljänä eri ajankohtana, saman päivän aikan. Hellettä ja parempia juoksu/rattailukelejä odotellessa.


Mökkityö on jo valittu. Harmaat villasukat miehen jalkoja lämmittämään. Oma mies on sen verran kuuma verinen, etten ole hällä koskaan villasukkia jalassa nähnyt. Pitää siis vieraille miehille neuloa. ;o) Tällä kertaa isäni tilasi ystävä pariskunnalleen sukat joululahjaksi annettavaksi.

Nyt minitakkia kasaamaan. :o)